Hanna messuaa

Kävinpä tänään Wanhan Sataman käsityömessuilla.

Toinen toistaan ihanampien lankojen lisäksi siellä törmäsi moniin
t u t t u i h i n neulojiin. Saattoi siellä muitakin olla, mutta messuhulinassa minuun iskee yleensä puusilmäisyys ja katse kohdistuu pääasiassa lankaan tai muihin ihaniin tuotteisiin. Hienoa oli myös tavata tälläkin hetkellä puikoilla olevan Baby cablesin luoja Villapeikko.
Puusilmäisyyden lisäksi toinen messuilla yleensä iskevä tauti on päättymätön päättämättömyys. Suhteellisen edullisen poistohintansa ja värinsä ansiosta pitkän pohdinnan jälkeen ostin lopulta Colinetten Cadenzaa. Näättekö jo mielessänne talvipipan ja vaikkapa jonkun My So Called Scarfin tyyppisen huivin?

Epäneulovaa messuseuraani ei tainnut lankakojut vähempää kiinnostaa, mutta mitäpä tuosta. Kivaa oli, kiitoksia!

Messujen ja kaupunkikierroksen jälkeen suuntasin kuvauttamaan jalkani. Ei röntgeniin (vaikka oikea päkiäni onkin vihoitellut) vaan sukkaohjetta varten.
Kristel kysyi, tahtoisinko testineuloa hänen uuden sukkaohjeensa. Ai tahdoinko? No tottahan toki. Ohje on siitä nerokas, että siinä on kaksi vaihtoehtoa: toinen löysän käsialan neulojille, toinen kiristelijöille. Ei liene yllätys, että minä testasin sen löysän vaihtoehdon. Ja hyvin toimi.
Ensin neuloin oranssista zeskalta saamastani Froehlich Wollesta parin.

Päätin kokeilla vielä toisia astetta paksummasta Sandnesin Sisusta (jota ostin muuten edellisiltä messuilta, Priiman kojulta).

Ohje oli sen verran mukava neuloa, että toisen parin neulominen ei tuottanut minkäänlaista tuskaa tai kyllästymistä. Erityisen mukava yksityiskohta näissä sukissa on kantapään palmikkopunos.

Ohjetta saa ostaa jo nyt ainakin Kristelin ravelrykaupasta.
Sieltä löytyy kuvia myös Kristelin omista sukista, jotka on neulottu tiukan käsialan ohjeiden mukaan.
Tällaista tällä erää, nyt taas pienten ja isojen kaapeleiden kimppuun. (Jäljellä about 1 ½ hihaa, ellen pahemmin mokaile.)