Pages

Thursday, May 19, 2011

Hullulla on työläät huvit

Olen yllytyshullu, ainakin neuleiden suhteen. Kun löysin tämän Kalinubman ohjeen Ravelrystä , tiesin että sellainen on ihan pakko saada. Työssä ei monelta kantilta katsottuna ole mitään järkeä. Huivi on järjettömän iso, onteloneuletta, ei noudata mitään ulkoamuistettavaa mallineuleen logiikkaa, sisältää about 14 sivua kaavioita ja kestää pienen iäisyyden neuloa. Tästä kaikesta huolimatta se on yksinkertaisesti koukuttavaa ja hauskaa neulottavaa. Monta kertaa olen jo kironnut huomattuani neuloneeni pitkän kerroksen alussa väärin, ja onteloneuleen purkaminen on hidasta (kuten onteloneuleen neulominenkin).

Työ on noin puolivälissä. Lankani (Dropsin Baby Alpaca Silk) taitaa loppua tosin kesken, eikä lankakaupassa enää ollut samaa värierää. D'oh. (Jos jollakulla siis harhailee yksinäinen luonnonvalkea kerä ko. lankaa eränro:lla 001, voi sille antaa uuden elämän kissansilmissä.)

Kun olen neulonut huivia eri paikoissa, on projektini saanut osakseen välillä kummastuneita katseita ja silmienpyörittelyä. Sovellan työhön kuitenkin filosofiaa, joka sopii niin moneen muuhunkin asiaan elämässä: ei se määränpää vaan se matka.

(Kiitos Skroik!)

Monday, May 09, 2011

Julkaisuja




Village valmistui viimein. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Muutaman asian tekisin ehkä toisin jos nyt saisin uuden mahdollisuuden. Mutta eihän ensimmäisellä kerralla yleensä täydellistä tulekaan - etenkään kun on opiskellut taittamista vain tämän kevään ja aikakauslehtialaa syksystä saakka. Tähän jäi koukkuun, ja on harmi etten voi enää tehdä toista Villagen numeroa, kikkailla Photoshopilla ja pyöritellä kuvia ja tekstejä InDesignissa. Haikeaa.

Lehti sai neulotun suojapussin, joka päätyi myös kanteen (valitettavasti painettuna värit vääristyivät hieman). Konseptissani joka numeron kansi olisi aina "neulottu", väri ja logon tyyli vaihtuisivat numerosta toiseen. Eikä kannessa poseeraa myyvännäköinen malli. Itseasiassa koko kuvan jättäisin nyt pois, jos saisin tehdä työn uudestaan.

Ohjeet-osion avaussivu

Vaikka olin niin lehden päätoimittaja kuin AD:kin, ei tästä olisi mitään tullut ilman ystävien apua. Kiitos Anpalle ja Zeskalle kuvista, Kristelille ja Johannalle ohjeista. Erityiskiitokset Elinalle alias Mielitylle, jota sain haastatella henkilöjuttua varten. Ja tietysti Markalle ja Asarumille, joilta sain lausuntoja asiajuttuuni indievärjäreistä. Mikäli ketään kiinnostaa, voinen julkaista joitakin aukeamia pdf:nä myöhemmin. Up to you.

Uusia ohjeita en ehtinyt juurikaan kirjoittaa muiden juttujen ollessa työn alla. Esimerkiksi tämä huivi esiintyi lehden sivuilla vain kuvana, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli saada huivista ohje. En kuitenkaan enää muista, miten reunan kuvion tarkalleen ottaen neuloin, joten ohjetta tuskin on luvassa myöhemminkään. Huivista ei mielestäni tullut niin onnistunut, että jaksaisin tehdä sitä uudestaan ja kirjoittaa samalla muistiinpanoja. Mitä tästä opimme? Kirjoita ohjeet aina samantien, jos neulot uutta työtä suoraan stetsonista!
Ja jos hehkuva väri ei sitä jo kerro, kyseessähän on merino-Wollmeise, väri Kuken.



Villagella ei toistaiseksi ole ollut julkkarijuhlia, mutta lauantaina juhlittiin toisen, Ihan Oikean ja oikeille markkinoille tullutta julkaisua Hobboksissa. The Kirja a.k.a. Pitsit puikoille. Kirjaa kuvattiin viime kesänä ja noista päivistä on jäänyt unohtumattomia muistoja varmasti itse kullekin. Hyvä fiilis toivottavasti välittyy kirjan kuvistakin. Olen ollut ihan pähkinöinä tästä projektista sen alusta lähtien ja hyvin iloinen saadessani olla mukana jelppimässä kirjailijattaria. Oikolukiessani ohjeita, sain etuoikeuden myös ns. testineuloa. Neuloin yhden kirjan suosikeistani, Siljan ja sain luvan käyttää sitä julkisesti ystäväni häissä viime syksynä. Pari lisäkuvaa Ravelryssä.
On mulla toinenkin jalka..

Juuri nyt olen jo pitkän tovin miettinyt, mitä fiksua voisin kirjasta ja julkkareista vielä sanoa. Sanonkin vain sen, että yhä lukiessani kiitokset-sivua tapahtuu sama reaktio kuin lauantaina, kun Kristel ja Johanna sivun minulle näyttivät: kyyneleet uhkaavat täyttää silmäni. Mitä nöyrin kiitos, ihanat ystävät. En voinut arvata, että taustahengailullani oli näin iso merkitys.

Olen myös aidosti sitä mieltä, että kyseessä on kirjahyllyni upein teos. Ainakin toistaiseksi. Jatkoa odotellessa luodaan pitsejä puikoille.