Fiilispohjalta

Otsikko on se mainio metodi, jota ompelijaystäväni käyttää opastaessaan minua ompeluun liittyvissä dilemmoissani. Se on varsin mainio metodi, etenkin kun olen pitänyt ompelua muka tiukkoja sääntöjä noudattavana käsityölajina. Kyseinen opastajani oli tehnyt fiilispohjalta laukun, jota apinoin ja tässä tulos. Kun katsoin valmista lopputulosta, tajusin että viimeistä tikkausta tehdessä yläreunaan, olisi alalangan voinut vaihtaa valkoiseksi. Enpä vaihtanut.
Laukku on pieni verrattuna muihin laukkuihini, ja hyvä niin. Pieniä laukkuja pitäisi tehdä lisää, etenkin joitakin juhlakelpoisia. Ja eikai laukkuja voi olla liikaa?
Laukun sisällä on myös 3 taskua, joista yksi on mitattu juuri sopivaksi kännykälle. Ja vaikka laukku on pieni, sinne mahtuu silti tarpeellisin: puhelin, lompakko, avaimet, matkakortti, sukankudin ja kenties vielä jotain muuta satunnaista tarpeellista.

Sain palan keltaista samettia, ja päätin fiilispohjalta tehdä siitä astetta isomman Boxy Pouchin. Enpä vain arvannut, miten niin kivalta tuntuva ja näyttävä kangas voi olla yhtä helvettiä ommella.. Ompelupisteeni näytti siltä kuin kasasta pieniä tipuja olisi tehty hakkelusta: täynnä keltaista pientä nukkaa.
Pussukka toimii nykyään ompelusäläni sijoituspaikkana. Sitäkin kertyy yllättävän paljon.. Mistä puheen ollen, tilasinpa vähän kivoja kankaita. Valittu ihan fiilispohjalta.

Silja 2.0

Harvoin harrastan saman ohjeen neulomista useampaan kertaan, mutta Pitsit puikoille -kirjan Silja oli niin mukava ja nopea, että halusin sellaisen myös arkisempaan käyttöön. Dropsin taannoinen supersale sai minut lähtemään paikalliseen lankaliikkeeseen hakemaan projektiin langat, ja päädyin jälleen kerran Alpacaan. Tällä kertaa tummaan, savuisen harmaa-siniseen.

Ohje: Silja (Kirjasta Pitsit puikoille)
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca
Puikot: 2,5 mm
Menekki: 3 x 50 g (130 g sanoi talousvaakani)

Hihoihin ohjeessa neulottavat helmet jätin tällä kertaa pois, koska tämän on tosiaan tarkoitus olla arkisempi neule. En muutenkaan käytä normaalissa arkielämässäni pieniä helmikoruja. Reunan joustinneuleosuudesta tein reippaasti ohjetta pidemmän, jotta selässä ei topin ja hihattimen välille jää rakoa.
Kiitos myös kuvaajalle, joka ennen kuvien ottamista toimi jälleen ompeluopettajana ja diilasi kasan ihania kankaita, joista ehkä lisää myöhemmin.