Kevätpörriäiset

Sileät, simppelit sukat on oiva työ mm. neuletapaamisia tai luentoja varten. Koska jälkimmäisiä ei allekirjoittaneella opintojen tässä vaiheessa enää juurikaan ole, neuloin näitä enimmäkseen erilaisissa miiteissä. Pariinkin kertaan kanssaneulojat kommentoivat sukkieni näyttävän kovin pieniltä. Kun kerroin sukkien tulevan ihan omiin räpylöihini, sain kummastuneita katseita osakseni. Fakta on kuitenkin se, että jaloissa pyörivät lörpsähtäneet villasukat ovat mielestäni äärimmäisen ärsyttäviä. Teen sukistani napakat, koska ne kuitenkin löystyvät käytössä.

 

Lanka: Gjestal Maija, ruskeaa & Markkalanka, tarkempi laatu tuntematon, oranssia

Puikot: 2,5 mm

Ohje: kärjestä aloitettu stetson-karvalakkimalli

Yhdelle kanssaneulojalle tuli sukista mieleen ampiainen, josta juontuu blogauksen otsikko.

Sukkien lisäksi olen neulonut tiskirättejä. Aivottomat projektit liittynevät siihen, että neulonnan suhteen olen viimeaikoina keskittynyt ohjeiden kirjoittamiseen ja ruutupiirrosten väkertämiseen. Kristel blogasikin näihin liittyvistä jutuista viime viikolla. Koska tähän projektiin liittyvän työn loppu häämöttää, on puikoilleni odotettavissa pian mielenkiintoisempiakin neuleita, kuin edellä esitellyn kaltaisia välitöitä.

Siihen saakka, aurinkoista viikkoa ja vihdoin saapunutta kevättä!

Vesi & kivi -addiktio

En ole aikoihin neulonut mitään niin mukavaa lankaa, kuin Cascade 220 Superwash Sport. Tyhjensin jokunen viikko sitten Villavyyhdin hyllystä kaikki tummanharmaat saman värjäyserän vyyhdit (10 kpl) mielessäni Veera Välimäen Water and Stone -takki. Pari viikkoa myöhemmin takki oli valmis.

Ohje: Veera Välimäen Water and Stone 

Lanka: Cascade 220 Superwash Sport, tummanharmaa (1913) 450 g

Puikot: 3.5 mm

Lisää kuvia ja speksejä Ravelry-sivulla

Iskin silmäni kyseiseen malliin nähtyäni Mhiin version, Ohje oli selkeä ja helppo seurata. Oli erityisen rentouttavaa neuloa vaihteeksi jotakin valmiista ohjeesta ja heittää aivot narikkaan. Kun vielä lankakin oli superpehmeää, ei neulontaelämys voinut olla paljon parempi. Väri olisi toki voinut olla joku pirteämpi, mutta ko. langan värikartta ei ollut yhtä laaja kuin dk-vahvuisen serkkunsa Cascade 220:n. Harmaa neuletakki on myös aika monikäyttöinen.

Työ neulottiin niskasta alkaen ilman yhtäkään neulottavaa saumaa. Ennen hihojen erottamista iski epätoivo langan riittävyyden suhteen. Sitä tuntui kuluvan kohtuuttoman paljon lyhyelläkin matkalla. Yritin neuloa niin nopeasti kuin pystyin, sillä silloinhan lanka riittää pidemmälle, right? Paniikki oli kuitenkin täysin turha: lopulta hihoihin kului kumpaankin vain yksi vyyhti, vaikka tein niistä pidemmät kuin ohjeessa. Takin pituudestakaan ei tarvinnut tinkiä ja lopulta käteeni jäi yksi täysin korkkaamaton vyyhti.

Parasta neulomisessa oli sen addiktoivuus. Ehkä hieman pelottavaakin. Vai kuulostaako normaalilta herätä aamulla klo 6 ja ajatella ensimmäisenä sitä, miten paljon on hyvää aikaa neuloa kyseistä takkia ennen päivän rientoja?

Nyt tekeillä oleva raitasukka ei jostain syystä inspiroi lainkaan samalla tavalla. Kumma juttu.