She knits again!

Vaikka käsi on vieläkin vähän omituinen, tikuttelin sisulla silti Revontulen. (Yksi huivin raidoista onkin Sisua)

Ohje: Revontuli
Puikot: 3.5 mm
Lanka: keltaista Elotroi Liisua, tummanruskeaa Fortissima Sockaa ja punaruskeaa Sandnes Sisua.
Yllättäen rakastan noita värejä. Olen ihaillut muiden huiveja tällä ohjeella, etenkin niitä liukuvärjättyjä vironvillaisia. Itse en kykene neulomaan sitä sen karmean lanoliinin hajun ja tunnun vuoksi ;P Siksipä päätin raidoittaa huivini tällä tavoin manuaalisesti. Viikko vierähti ja viimeisten kerrosten kohdalla ranne alkoi jo olla todella vastentahtoinen yhteistyöhön. Toivon että se johtuu käytön puutteesta ja lihasten huonosta kunnosta.. Onneksi samanlaista kiputilaa ei ole tullut, kuin silloin jokunen viikko sitten *koputan puuta*.

Neulontataukoni aikana tuli kerrankin hieman opiskeltua (muttei varmaan tarpeeksi, tuloksia odotellen..) ja lohdutettua kurjaa oloa hieman lankaostoksilla. Ja blingbling-koukuilla.

Ja kasveilla. Kuulemma fiikuksia ovat. Ei, en ole viherpeukalo, mutta ehkä kasvien hoitoakin voi opetella.. vaikka kantapään kautta jos ei muuten.

Kyllä, sekä langat että kasvit ovat sieltä keltaisten ostoskassien psykopäiviltä joita tässä taannoin vietettiin.

Pää poksuu

Neulomattomuus saa aikaan ikäviä asioita. Keskiviikkona käteni oli entistä kipeämpi, ja panikoin kauhuissani neulontakiellon pidentymisestä. Kovasti näyttääkin siltä, että en uskalla riskeeraa ja aloittaa vielä viikon jälkeen neulomista. Olen ottanut todella rauhallisesti ja tahdon käteni kunnolla kuntoon. Eilen päivääni piristi mm. paranemistoivotus postitse kanssaneulojaystävältä. Kukapa tätä kurjuutta ymmärtäisikään paremmin kuin toinen käsityöihminen.
Kiitos! <3

Toinen hyvä asia on, että orkideani on yhä hengissä.
Olehn myös suunnitellut mitä teen kun taas saan neuloa.
1) lämpimät käsineet
2) pitkät käsienlämmittimet
(joku saattaa olla vähän vainoharhainen nyt käsiensa suhteen)

3) näistä vihreistä jotain, jonka näätte toivottavasti kohtuullisen ajan kuluttua. En uskalla sanoa pian. En senkään vuoksi, että käsiasiat ovat ensisijaisia.


Neulomattomuuden aikana voi ajatella myöskin politiikkaa. (ja toki neuloessakin)
Kaikkialla voi huomata kunnallisvaalien (ja niiden amerikan presidentinvaalien, mutta ei niistä sen enempää) lähestyvän. Niin myös sivupalkissani nyt.
Toivottavasti kaikki äänioikeutetut käyttävät ääntään. Oman ehdokkaani valitsin jo ajat sitten. Helppoa kuin mikä. Linkin takaa löydätte hyviä perusteita sille, miksi äänestyslippuun kannattaa Helsingissä raapustaa 219.
Tylsyydessäni olen leikkinyt myös vaalikoneilla. Ehdokkaani ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta enpä ole ennenkään luottanut vaalikoneisiin. Niiden parasta antia on mielestäni päästä lukemaan ehdokkaiden omia kommentteja tärkeissä (ja vähemmän tärkeissä) kysymyksissä ja punnita niitä omiin mielipiteisiin.

Edit: Ainiin, tuo mainio Pörrö on kehittänyt uuden napinlävenkin.