Sitten uuteen tunikaani. En uskonut, että tunikat olisivat minua varten, tai että neuloisin itselleni moista. Vaatekaappiini ei ennen tätä kuulunut ainuttakaan tunikaa. En tiedä, onko tämäkään ihan minun ruumiinrakenteelleni paras vaatekappale, mutta voi miten tylsää olisi jos aina pukeutuisi samanlaisiin vaatteisiin tai siihen tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon.
En uskonut myöskään neulovani Noroa, saati innoissani ostavan sitä samantien 3 kerää. Puolustuksena voin sanoa, että arvoisa lähilankakauppani myi Noroja kesäalennuksella, joten kukkaroni ei itkenyt (niin vuolaasti) verta näiden kolmen kerän vuoksi.
Miksi sitten innostuin niin ko. mallista ja Norosta? Syyttävä/kiittävä sormi osoittaa Tyrniin, joka taannoin miitissä neuloi omaa tunikaansa, ja rakastuin täysin tuohon lankaan, sen väreihin, ja mielikuvaan siitä millainen valmiista neuleesta tulisi. Aika hyvin, ellei täydellisesti, tuo mielikuva vastaa tätä lopputulosta.
Mukana pieni harmaa, karvainen linssiluteeni. Aina siellä, missä tapahtuu.
Malli: Raglantunika, Suuri Käsityö -lehti 3/09, aka Pinaatti -tunika
Lanka: Noro Kureyon Sock (värinro S185)
Puikot: 3.0 mm ja kaulukseen 2.5 mm
Ja mä en tiedä miten tollanen ilme on onnistuttu vangitsemaan.
Ohjetta muokkasin aika runsaalla kädellä (ja yhtä runsaasti jouduin myös purkamaan matkan varrella). Ohje oli 4 mm puikoille, mutta en halunnut tunikastani niin harvaa. Lankahan on kuitenkin sukkalankaa, ja käsialani muutenkin löysä. Tulos olisi varmaankin ollut melko kalaverkkomainen noin paksuilla puikoilla.
Hihoihin en lisännyt yhtä paljon silmukoita, kuin ohjeessa, koska en halunnut niin pussimaisia hihoja. Helman lisäykset aloitin myöhemmin kuin ohjeessa, koska pelkäsin telttaefektiä. Helmassa on myös 10 s vähemmän kuin ohjeessa. Hihoihin ja kaula-aukkoon neuloin 1 o 1 n -ribbiä. Lankaa meni jonkun verran kolmatta kerää.
Lopuksi toinen linssilude vilkuttaa.
