Tassutellen talveen

Olen kuin pieni kakara (mm.) lapasten suhteen. Onnistuin hukkaamaan jo nuo edellisen blogauksen solmulapaset. Onneksi nämä zeskan Tassunjäljet-lapaset olivat tuolloin hyvää vauhtia valmistumassa, ja nyt ne ovat jo pitemmän aikaa lämmitäneet näppejäni.


Tein lapaset ohjeen pienemmän koon mukaan. Lanka oli ohjeenmukaista ohuempaa, mutta käytin samankokoisia puikkoja, joten myös käsiala on valitettavasti aika rumaa.. Mutta harmaalla puolella jälki ei ole niin pahaa kuin valkoisella.

Ohje: Eeva Savirannan Tassunjäljet (Ulla 3/09)
Lanka: Teeteen Alpakka (harmaata ja valkoista)
Puikot: 2.5 mm

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun neulon onteloneuletta. Hiukan se hirvitti, mutta alkuun päästyäni tekniikka osoittautuikin kovin addiktoivaksi ja hauskaksi neuloa. Peukalot tosin tein erikseen.

Tempoilua

Pikkulinnut lauloivat tässä taannoin, että Lauttasaaren Novitan tehtaanmyymälässä olisi keltaista Tempoa pussilankana. Menin, näin, ostin. 750 g säkistä syntyi Kotilieden (nro 16/2009) Lakka -poncho, improvisoidut lapaset ja Garnstudion myssy.


Poncho on mukava lämmike lähinnä kotioloihin. Lapasiin halusin tehdä samanlaisen solmukuvion kuin VK Stitchionary 2:ssa, mutta kirjan malli oli lapasiini hieman liian iso. Niinpä muokkasin solmun "naruja" vain 2 silmukan levyisiksi. Myssy taas on Garnstudion ohjeella tehty. (Yritin ensin suomenkielisellä ohjeella, mutta vihreiden vuoksi neuloin suosiolla englanniksi.) "Siroon" koon 60 päähäni valitsin isomman version. Tein myssystä myös hieman pidemmän.
Kaikki nämä löytyy myös ravelrystä.

Pieni linssiluteeni jälleen mukana.

Ullatuus!

Syksyistä sunnuntai-iltaa piristämään julkaistiin juuri uusi Ulla! Tässä numerossa olisi neulottavaa taas toviksi. Aloitin kuitenkin zeskan Tassunjäljet -lapasista, joka on ensimmäinen onteloneuleprojektini koskaan. Tekniikka osoittautui koukuttavaksi ja helpommaksi kuin luulin, kiitos zeskan rohkaisun ja neuvojen.
Kaisaa ei tarvitsekaan neuloa enää, tai ei ainakaan ihan samoissa väreissä ehkä kannata. Kiitos Kristelin ;)
Jos lapastuttaa lisää, neulon ehdottomasti Iida Glumoffin Karisma -lapaset. Ja sukkakärpäsen iskiessä tartun ehkä upeisiin kanttakin koristaviin Taina Anttilan Vellamo -sukkiin.

Tai sitten tahdon neuloa jotain ihan muuta! Mun kohdalla to do -listat harvoin pitävät paikkaansa, koska neulemielialani saattaa ailahdella ja yhtäkkiä saattaa syntyä pakottava tarve jollekin aivan toiselle ohjeelle.

Mitä en ehkä kuitenkaan heti neulo, on omat ohjepanokseni tähän Ullaan. Serpentes, Ruostekenno ja Teehetki.

Kiitos ja kumarrus kaikille Ullan tekijöille!

Syysvarusteita

Syksy on saapunut ja huomaan kaipaavani milloin mitäkin lämmikettä. Military cardiganin jäljiltä jäi vielä tummansinistä Jannea, josta tein itselleni säärystimet. Sopivaa ohjetta ei taaskaan löytynyt nirsolle maulleni, joten valikoin VK Stitchionary 2:sta palmikot ja heitin loput hatusta.

Kovin rakkaat keltaiset poponi alkavat vedellä jo viimeisiään. Käytän niitä silti ehkä kunnes niille käy kuin toisille tennareilleni tällä viikolla - pohjat kirjaimellisesti halkeavat. Sniff.

ja palmikoita vielä lähempää.

Ne uudet kämmekkäätkin tein edelliset hukattuani. Ohjeen kanssa kävi samoin kuin säärystimien - päädyin ottamaan mallineuleen kirjasta The Ultimate Sourcebook of Knitting and Crochet Stitches. Voidaan kyllä olla montaa mieltä siitä, onko opus niin ultimate. Esim. kaaviot puuttuvat tästä(kin) kirjasta.

Lanka: Novita Nalle, musta
Puikot: 2.75 mm bambut
Menekki: ~40 g

Tänään syksy todellakin tuntui tuulen voimakkuudessa, sen huomaa kuvassa lepattavasta huivistakin. Suuri kiitos Kristelille kuvauksesta!

Rauhaa rakastava militaristi

Military Cardigan valmistui neulomisen osalta aikaa sitten, mutta nappien ompelu viivästyi ja viivästyi.
a) ensin piti etsiä juuri oikeat napit, mutta eihän ne saanut maltaita maksaa. Kävin isoroban nappitalossa katsastamassa huimat valikoimat, mutta ne olivat ehkä liiankin huimat minulle: en osannut päättää ja poistuin tyhjin käsin. Sain vinkin asematunnelin ompeluliikkeestä, jossa kuulemma oli myös melko runsas nappivalikoima. Heti sisään kävellessäni bongasinkin -50% korin nappeja, josta löytyi söpöt ja juuri sopivan kokoiset napit sekä kiinnitykseen että hihoihin.
b) piti ostaa myös nepparit, koska mielestäni napinlävet tuli tyhmään kohtaan ja ajattelin tehdä pelkät feikkinapit ja kiinnittää takin neppareilla
c) ommeltuani nappeja ja neppareita, totesin että lopputuloksesta tulisi sittenkin epäkätevä ja hölmö. Tyydyin normaaliin nappikiinnitykseen ja niihin tyhmiin napinläpikohtiin. Ehkä ne menettelee. Vahvistin napinlävet niillä joillain pistoilla, ettei ne heti ainakaan hiertyisi rikki.

Militaristi on sohvaperuna.
Ohje: Military Cardigan by Veronik Avery kirjasta Knitting Classic Style
Lanka: Gjestal Janne, värinro 406
Puikot: 3.25 mm (ellen väärin muista)
Menekki: kilon säkistä tais jäädä 6 kokonaista ja joku vajaa kerä. Palmikot syö lankaa!

Epätoivoinen värinsäätöyritys

Olen parannellut rannetta rauhallisesti, ja se ei kestä kovin pienillä puikoilla väkertämistä. Niinpä päätin kokeilla niinkin suuria puikkoja kuin 3 ja 3.5 mm, ja neuloa myssyn. En tiedä tuleeko tällaiselle käyttöä, mutta tulipa tehtyä. Haluaisin ennemmin neulotun lippislätsän, mutta se lippa tuntuu kynnyskysymykseltä ja vaikealta toteuttaa.

Ohje: Grace Lace Beret by Elizabeth Eisenstein
Lanka: Gjestal Janne, värinro 416
Puikot: 3 mm 60cm, 3.5 mm 60cm ja 3.5 mm sukkapuikot
Menekki: noin 1,5 kerää

Nyt pitäisi ehkä neuloa uudet kämmekkäät, sillä hukkasin lilat spirogyrani viime viikolla luentosaliin. Ne olikin jo aika kulahtaneet..

Wanhan sataman saalis

Vaikka joku inhoaisikin messupäivityksiä, täältä pesee kuitenkin.
Messuilin siis eilen. Viime kerrasta viisastuneena päätin mennä paikalle ajoissa, jotta mahduin ratikkaankin. Messut olivat varsin samanlaiset kuin ennenkin. Joitakin näytteilleasettajia puuttui, joitakin uusia tuttavuuksiakin löytyi. Titityyn ihanuuksin voi kuitenkin aina luottaa.

Olin etukäteen miettinyt, mitä kojulta ostaisin. Luonnossa värit eivät kuitenkaan ihan olleetkaan sitä mitä odotin, joten suunnitelmista poiketen ostin Rowanin Felted Tweediä. Punainen puhutteli eniten, vaikka itseasiassa kaikki langan värit ovat kauniita. Taidan olla tykästynyt tweediin, sillä tweedlangasta neulomani Roguekin on nykyään ihan lempivilliksiäni. Näistä keristä tulee kuitenkin varmaan myssy ja lapaset. Vaikkapa tähän tyyliin, jos keksin langalle sopivan kirjoneulekumppanin.
Paperileikkurit ostin Sinelliltä. Maksoivat vain euron/kpl. Voin kättä parannellessani askarrella vaikka kortteja.. Jotainhan sitä on kuitenkin väkerrettävä.

Poppelia en muista ennen nähneeni Wanhassa satamassa. Ainakaan en ole asioinnut siellä ennen. Nyt edulliset alpakat kuitenkin houkuttelivat säästämään.
Keltaisia oli vain 3. Jos niitä olisi ollut enemmän, olisin ostanut. Nyt kuitenkin päätin ostaa kaunista tummanlilaa, ja vain yhden keltaisen tummien piristykseksi. Ei keltaista alpakkaakaan kokonaan voi sivuuttaa.

Kivat messut. Ei vaan voinut jäädä pitkäksi aikaa, ettei tullut konkurssia..

Minulle on postia - taas.

Tänään luukusta kolahti ihan yllättäen uusi Moda. Edellisestäkään ei tunnu kuluneen vielä kauaa, joten en osannut odottaa uutta numeroa. Yllätys oli kuitenkin positiivinen ja lehdessä oli tällä kertaa ilahduttavan monta hyvännäköistä neuletta. Eniten pidin nimenomaan niistä kotimaista käsialaa olevista ohjeista, enkä tarkoita pelkästään Villapeikon Vohvelia, joka sekin oli toki positiivinen yllätys lehdessä. Kuten Villapeikko itsekin totesi, neuleen olisi voinut kuvata kyllä jotenkin toisin.. Huomio kiinnittyy kuvassa minusta enemmän malliin kuin neuleeseen (ja öh, malli on muulta vaatetukseltaan kuin suoraan Peter Panista). Muttamutta, mainiota kuitenkin nähdä nettimaailmasta tuttuja taitajia kotimaisessakin käsityölehdessä - kuvasta huolimatta!
Modan tilaajana sain valita muutaman numeron jotakin lehteä ns. lahjaksi, ja tietysti valitsin sen jossa tiesin silloin tällöin olevan neuleohjeita: Kotilieden. Viime numero ilahdutti jälleen kauniilla neulekuvillaan, joihin todella näytetään panostavan. Kivoja ohjeitakin siinä oli. Joku saattoi niiden johdosta sortua hakemaan Tempoa keltaisena, mutta se oli halpaa pussilankaa larusta!

Ellei olisi niin paljon muita ohjeita odottamassa neulomista, näissä kahdessa lehdessä riittäisi neulottavaa pitkäksi aikaa.
Eilisellä luennolla väkisin tikutin loppuun tämän rätin. Äiti "ehdottomasti halusi" lilan tiskirätin alelaarin bambusta. Sanoi vielä voivansa neuloa sen itsekin, mutta kun sain baktukseni valmiiksi ja olin ilman neuletta, tartuin vaivihkaa itse puikkoihin.

Ohje on simppeli: 46 silmukkaa, 3 silmukalla reunoissa ainaoikeaa, muilla 4 o, 4 n, ja kuuden kerroksen päästä päinvastoin nurjilla ja oikeilla silmukoilla. Alussa ja lopussa on pari kerrosta ainaoikeaa. Ei mikään hurmaava ilmestys, mutta se onkin tiskirätti.

Vinkkinä niille neulojille, jotka säilyttävät lankojaan tiiviisti muoveissa: Ikean ihmemaasta saa nykyään myös wannabe-minigrippejä. Niissä on vieläpä "tuplalukitus".

Nallekerillä on vähän ahdasta siellä kyllä.
ja nallet piti pelastaa kun ne vielä olivat 150 g kokoisissa kerissä ja alennuksessa