Kahvia ja Ullaa

Otsikko kertoo, minkä parissa on viime aikoina kulunut tovi jos toinenkin. Uusin Ulla julkaistiin eilen illalla ja sitä työstettäessä on juotu kahvia ainakin.. noh, useita kuppeja. Jos et ole vielä tutustunut uuteen numeroon, kiiruhda toki lukemaan. Mainioista malleista oma suosikkini tällä hetkellä lienee Taina Anttilan Loitsu-säärystimet. Ullan oman mythbusterin Iidan artikkeli neulomisen ja virkkaamisen eroista ja niiden puolitieteellisestä selvittämisestä on myös mielenkiintoinen.

Jotta tämä postaus ei menisi täysin uuden Ullan mainostamiseksi, esittelen myös vanhempaa Ullan tuotantoa. Neuloin itselleni Verso-sukat muutaman vuoden takaisesta Ullasta. Vaikka alkuperäiset sukat olivat keväisen vihreät, tuli tylsästä harmaastakin mielestäni ihan kivat sukkaset.

 

Ohje: TiiQ:n Verso, Ulla 3/09

Lanka: Gjestal Maija, 2 kerää harmaata

Puikot: 2,5 mm

Jostain syystä puikoilla on tälläkin hetkellä harmaat sukat, mutta niiden ohessa on neulottava jotain värikkäämpääkin. Ensi kerralla lisää niistä, tai jostain muusta.

Monta kärpästä yhdellä iskulla

Aurinko! Viikonlopun kirkas sää sai minut suuntaamaan pihalle ja usuttamaan kuvausassistentin pokkarin kanssa ottamaan todistusaineistoa vuodenvaihteessa valmistuneista töistä. Niitä riittääkin, sillä esittelemättä jääneitä töitä on näissä kuvissa peräti viisi: pipo, takki, säärystimet, sormikkaat ja kämmekkäät.

Skattan neuloin pian pipokirjan julkaisun jälkeen. Koska originaaliversio piposta hurmasi minut täysin, halusin omani juuri samasta oranssista Felted Tweedistä kuin kirjassakin.

Ohje: Niina Hakkaraisen Skatta kirjasta Pipo on pääasia

Lanka: Rowan Felted Tweed DK

Puikot: 3,25 ja 2,5 mm 

Toinen tweedtyöni on Walpole. Hankin syksyllä Villavyyhdistä Geilskin Tweediä, jolle kauppiaan avustuksella ohjeeksi valikoitui tämä Hannah Fettigin rento villatakki. Tästä tuli oitis neulesuosikkini, jota olen pitänyt jo todella paljon. Yksi tweed-langan hyviä puolia on, että tuosta rosoisesta neulepinnasta ei juuri erotu käytön jäljet tai mahdollinen nukkaantuminen.

Ohje: Hannah Fettigin Walpole

Lanka: Geilsk Tweed, punainen

Puikot: 2,5 mm

Sormikkaat ovat niin käytetyt ja osin jo kuluneetkin, etteivät ne ansaitse enää lähempää tarkastelua. Malli oli taas stetsonista ja lanka Gjestalin Maijaa, joka on varsin toimiva lanka sormikkaissa.
Säärystimet tein joululahjalangasta, joka ei oikein halunnut muuksikaan muotoutua. Sain 3 vyyhtiä Dropsin paksua kampanjalankaa, jolle oli tumman värin ja langassa olevien valkeiden haivenien puolesta turha miettiä mitään monimutkaisia mallineuleita. Siksi säärystimet ovat pelkkää simppeliä joustinta. Kämmekkäät ovat myös yksinkertaista aina oikein -neuletta. Tein kaksi suorakulmion muotoista kappaletta, jotka ompelin kiinni jättäen reunoihin peukalon mentävät aukot. Sormikkaiden päällä ne tuovat lisälämpöä ranteille.

Ohje: Säärystimet 1 o, 1 n -joustinta, kämmekkäät aina oikein -neuletta

Lanka: Drops  Loves You #2, mustaa, säärystimiin 2 vyyhtiä, kämmekkäisiin 1 vyyhti
Puikot: 4,5 mm

Lanka on kuulemma ostettu synnyinpaikkakuntani uudehkosta lankakaupasta. Niillä seuduilla asuessani en osannut edes unelmoida paikallisesta lankakaupasta. Mahtavaa, että tässä suhteessa ajat ovat muuttuneet! 

Hunajasukat

Kun ulkona sataa räntää, varpaat kastuu ja v-käyrä kohoaa, tuovat uudet, keltaiset sukat piristystä päivään.

 Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 2,5 mm

Menekki: 2 kerää

Ohje: stetsonista

Alunperin ajattelin kirjoittaa ohjeen näistä vuoden ensimmäiseen Ullaan. En ole tämän kyseisen parin tekniseen lopputulokseen kuitenkaan täysin tyytyväinen. Ohje saa siis odottaa toisen version neulomista. Ja on siinä tulevassa Ullassa ihan riittävästi työsarkaa ilman tätäkin ohjetta.

Ensi kerralla ehkä jokin muu valmistunut ja blogaamatta jäänyt neule.

Keskitalvi synkkä

Ilmat eivät ole olleet suosiollisia neulekuville. Kun iltapäivällä pääsee töistä, on jo aivan liian pimeää yrittää kuvata yhtään mitään. Vapaapäivinä päivä ei välttämättä valkene ollenkaan, vaikka kuvausaikaa olisikin. Syyttää voi myös laiskaa kuvaajaa, joka ei viitsisi viritellä sisätiloihin kuvausstudiota.

Vaikka kuvia ei vielä paljon olekaan, olen neulonut vaikka mitä. Itselleni neuloin heti kirjajulkkareiden jälkeen Skatta-pipon ja Walpole-takin. Kummastakin tuli oitis suosikkineuleitani.

Joululahjaksi neuloin Cousteau-pipon, perussukat koossa kanootti, pienen Simplicitas-huivin, parit Ma Chérie -lapaset ja jälleen kerran yhdet Feet Eaterit.

Ohje: Anna Hrachovecin Feet Eaters kirjasta Knitting Mochimochi

Lanka: Novita 7 Veljestä (keltaista), Schoeller + Stahl Limbo (punaruskeaa), Drops Alpaca (valkoista) ja Rico Superba Klassik 6-fädig (mustaa)

Puikot: 3 ja 3.5 mm

Koko: pienin

Tämän joulun tossut menivät kummitytölleni. Kirjan ohjeessa pienimpään kokoon kuuluisi vain yksi hammas per tossu, mutta minusta kaksihampaiset varvasmutustajat näyttävät kuitenkin hauskemmilta.

Teinpä joululahjaksi myös yhden pipon sen erään pipokirjan ohjeella. Äitini toivoi pipoa, "johon mahtuisi hiuksetkin sisään". Suvin suunnittelema Kauno vaikutti sopivalta mallilta tähän tarkoitukseen. Ihan yhtä kauniisti laskeutuvaa tästä villaisesta versiosta ei tullut kuin kirjan alpakkaisesta myssystä. Äiti oli kuitenkin lahjaansa varsin tyytyväinen, ja sehän on pääasia. Pipon ohella..

Ohje: Suvi Heikkilän Kauno kirjasta Pipo on pääasia

Lanka: Marks & Kattens Top Wool (harmaata)

Puikot: 3 mm

 

Jospa ensi vuonna tarjoilisin enemmän kuvamateriaalia valmistuneista töistä.

Vielä kerran pääasioita

Lauantaina vietettiin pipokirjan julkkareita, vaikka kirjahan on löytynyt kaupoista jo jokusen viikon ajan. Villavyyhti suostui ystävällisesti toimimaan juhlapaikkana, ja tupa olikin aika täynnä iltapäivän aikana. Ilahduttavan moni kirjan malleina toimineista ihmisistäkin pääsi paikalle. Näytillä olleet pipot päätyivät tilaisuudesta heidän matkaansa.

Absurdeinta oli kirjoittaa nimmareita kirjoihin. Totesin jälleen kerran, että nimeni on ihan liian pitkä.

Oli hauskaa päästä kerralla kokeilemaan pipojen sopivuutta omaankin päähän. Itselleni on muodostunut jonkinlainen pakkomielle Skatasta, jonka tahdon ehdottomasti neuloa itselleni, kenties vieläpä samasta Felted Tweedin Ginger-sävystä kuin kirjassa. Almaa minun ei tarvitsekaan neuloa, sillä Kristel tahtoi minut hatun malliksi ja siitä hyvästä sain pitää päähineenkin. Pitäisin sitä päässäni varmaan jatkuvasti, ellei sisätiloissa olisi niin lämmin. (Kiitos Kristel :)
Omista ohjeistani suosikkini on kenties Cella & Simmel -setti, ainakin kuvien puolesta. Käytän aina kissakorttia, jos mahdollista.
Mallimaskottina toiminut kissa on tottunut ulkoilija, mutta kuvausajankohdan keväinen linnunlaulu sai herran silti hieman hämilleen.

Malleista toinen osallistui julkkareihinkin, toinen jäi kuulemma kotiin nukkumaan. Voitte arvailla kumpi.

Merkkipaaluja

Tiistaina tapasin vanhoja lukiokavereita. Ihmiset olivat ennallaan, vaikka paljon olikin tapahtunut. Yksi oli saanut lapsen, toinen juuri valmistunut, kolmas harkitsi muuttoa toiseen kaupunkiin ja neljäs maalle. Aloin miettiä, mitä minä olen tähän mennessä saavuttanut. Yksi vastaus tähän pohdintaan oli tullut päivän aikana postissa: lähetysilmoitus Kariston kirjapainosta. Seuraavana päivänä se konkretisoitui kannettuani postipaketin kotiin.

Kirja oli pitkä, mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. Jos joskus ryhtyisin vastaavaan uudestaan, osaan varoa monia sudenkuoppia.

Kristelin, Niinan, Suvin ja minun lisäksi tarvittiin laaja apujoukko, jota en voi kylliksi kiittää. Kuvaajamme Krista teki huikeaa duunia kameran takana ja malleiksi rekrytoidut tuttumme kameran edessä. Ruutupiirrosten toteuttamisen mahdollisti mies Pitsit puikoille -kirjankin piirrosten takana, jonka hihassa roikuin moneen kertaan apua pyytäen. Epäilenkin herralla olevan maan parhaimmistoon kuuluvat hermot. Joka tapauksessa Pipo on pääasia on nyt täällä ja pian varmasti myös kaupan sekä kirjaston hyllyssä. Odotan jännittyneellä mielenkiinnolla, mitä ihmiset siitä pitävät.

Syksyn huomaa muustakin kuin markkinoille ilmestyvistä neulekirjoista, nimittäin säästä. Ilman kämmekkäitä en enää aamuisin poistu kotoani. Viime postauksen sukkien jämistä tein itselleni uudet, sukkiin sopivat ranteenlämmittäjät.

Ohje: stetsonista, palmikko Rhiannon-sukista

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri Muste

Puikot: 2.0 mm, 80 cm 

Tänään aamun viileys sai jo harkitsemaan sormikkaita tai villapaitaa. Lisää syksyistä neuleinspiraatiota voi etsiä vaikkapa tuoreesta Knittystä.

Syksy tulee, oletko valmis?

Minä yritän olla parhaani mukaan. Ihanan kirpeitä syysaamuja varten neuloin polvisukat, yllätys yllätys, Cookie A:n ohjeella. Sain Rhiannon-sukkien ohjeen aikoinaan lahjaksi Kristeliltä. Ensimmäinen yritykseni ohjeen kanssa päätyi purkuun, kun tajusin että Sandnesin Sisua, minun käsialaani ja kyseistä ohjetta ei vain oltu tarkoitettu työskentelemään yhdessä. Toinen yritys Tuulian Väinämöisellä tuotti paremman tuloksen.

Ohje: Rhiannon

Lanka: Knitlob's Lair Väinämöinen (väri Muste), 2 vyyhtiä

Puikot: 80 cm pyöröpuikot, 2 mm

Jätin sukkien yläreunassa olevan palmikkokäänteen toteuttamatta, sillä pelkäsin ettei lankani riittäisi. Harmi sinänsä, sillä käänne on melko hallitseva elementti koko mallissa. Toisaalta ilman käännettä sukat mahtunevat helpommin esimerkiksi housujen alle.

Vaikka palmikonkiertoja oli melkoisen paljon, en oikeastaan kyllästynyt niihin missään vaiheessa. Sukkien takanahan kulkee vielä ns. hevosenkenkäpalmikko, joten ohjeessa oli yhteensä neljä erilaista palmikkoa. Ne tekivät työstä sopivan vaihtelevan ja mielekkään neuloa.

Mutta missäs ne koipeni oikein loikoilevat? No tietysti Vallilan olohuoneen eli Villavyyhdin sohvalla! Kaupan auettua tänään remontin jäljiltä kipitin sinne samantien sateisen syyspäivän ratoksi. Puodin lankahyllyjen ääressä ja sohvalla on mitä parhaimmat paikat kerätä inspiraatiota syysneuleita varten.

Inspistä voi hakea myös ensi viikonloppuna Helsingissä järjestettäviltä Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinoilta (fb-event täällä). Käsityötarvikkeiden lisäksi myynnissä on runsaasti käsityöläisten valmistamia tuotteita, kuten koruja, nappeja ja laukkuja. Mikä parasta, häppeninkiin on vapaa pääsy.