Vaikeuksien kautta voittoon.

Tuskallisten hetkien jälkeen, huppari-hartia-hihatin-härpäkkeeni on valmis. Itse neulominen ei ollut tuskallista, mutta se alituinen säätö ja epävarmuus. Aluksihan tein ohjeen mittojen perusteella itselleni sopivaa, pienempää kokoa. Lehden ohje osoittautui virheelliseksi ja valmiina liian pieneksi. Tarkistin tiheyden, joka oli kohdallaan. Purin. Kirosin. Neuloin isomman. Muokkasin muutamaa kohtaa vielä valmiissa työssä ja nyt olen viimein tyytyväinen.

Nappilista olisi rumasti nauranut, joten ompelin listat toisiinsa ja napit toimittavat vain koristeiden virkaa. Napit ovat äitini löytöjä. (Harkitsin myös keltaisia, mutta päädyin tähän vähän hillitympään ratkaisuun ;)

Ohje: Green Iris by Mari Muinonen a.k.a. tikru (Designer knitting, Winter 08/09)
Lanka: Schachenmayr nomotta Alpaka Fashion (värinro 132)
Kulutus: 9 x 50g

Olen iloinen, että lopputuloksesta tuli itselleni mieluinen, sillä ihastuin tähän malliin ensisilmäyksellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Esittelemättä on myös jo aikaa sitten valmistunut neule, josta vasta nyt sain haalittua parit kuvat.


Ohje: Hourglass Sweater by Joelle Hoverson (Last-Minute Knitted Gifts)
Lanka: Schoeller&Stahl Limbo (punaruskea)

Hihoihin halusin neuloa "perhossolmut" VK Stitchionary 2:sta. (Löytyy sieltä nimellä Butterfly Knot)
Ihan kiva pusero.

Virkistysviikonloppu

Viime viikonloppu oli langan ja ystävien täyteinen. Sen siivittämänä viikko on vierähtänyt taas siihen pisteeseen, että huomenna on perjantai. Koska vkonloppu oli kuitenkin niin mukava, tahdon yhä palata siihen. Tulevana viikonloppuna lupaankin sitten jo valmistuneiden neuleiden kuvamateriaalia.

Lauantaina saalistimme muutaman muun neulojan kanssa Fashion Housen ysmyistä lankaa. Ylläripusseista olisi löytynyt materiaaleiltaa herkullisia löytöjä, mutta vain wanhan kunnon Maijan värit miellyttivät omaa silmääni

Eihän tuossa toki kaikki. Viininpunaista oli 3 kpl/pussi, joita taisi tarttua mukaan neljä. Suunnitelmissa on kaarrokekirjoneule.

Ostosretken jälkeen sain Pörrön minulle värjäämää puuvillaa. Vaikka en mikään puuvillan tosiystävä olekaan, tämä tuntuu ainakin vyyhdillä aika mukavalta. Ja tuo väri on täydellinen, hehkuvan keltainen. Tästä tulee ehkä joku lyhythihainen februaryn tapainen. Tai jotain sen suuntaista.

Sunnuntaina ystäviä saapui kylään. Eräät halusivat kutsua iltapäiväämme kahvikupposten ääressä myös epävirallisiksi tupareiksi (eihän täällä ole kuin viime kesästä asti asuttukaan,) ja sen varjolla sain ihania lahjoja: oranssia huivimerinoa, neuleohjeita, joita olin kuolannut ja hehkuttanut (ilmeisesti jo liian pitkään ;), jättiläiskynttilän ja ikioman texasin eli tämän!

Viherpeukalottomuuttani ei selvästikään ole otettu tosissaan, mutta toivon että tämä pitsi-itulehti viihtyy luonani pidempään kuin aiemmat viherkasvini. (Rauha heidän muistolleen.)

Paikallaolleille: Kiitos tyypit, olette Tärkeitä. <3

Ullalaa!

Uusi Ulla on ilmestynyt. Sieltä löytyy myös jotain omasta kynästä ja puikoista syntynyttä.


Niin sanotusti ennakkoon neuloin tästä numerosta myös Suvi Heikkilän Lumi -huivin. Lanka on samaa kuin säärystimissä ja aiemman numeron Fortunelloissa, eli Top Woolia keltaisena. Nyt se taannoin ostamani lankasäkki taitaa olla vihdoin aika loppuun kulutettu.


Tämän lyhyen mainospostauksen myötä, hyvää yötä ja alkavaa viikkoa.

Pahoinvoivat alpakat

Joko Tallinnasta viikko sitten tuodut alpakkakeräni kärsivät pitkittyneestä matkapahoinvoinnista, tai sitten kyseessä on koko lajia riivaava vatsatautiepidemia. Kerät ovat nimittäin mahdottomia sisältä aloitettavia: yritysten tuloksena kerä oksentaa sisällöstään puolet ja tuloksena on jotakin tällaista.

Ehkä en vain osaa, mutta en kyllä uskalla enää edes yrittää onkia langanpäätä näiden kerien sisältä. (2 kertaa siis haksahdin.) Säilytän mieluummin mielenterveyteni. On liian rasittavaa selvitellä käsittämätöntä lankamyttyä, kun samassa ajassa olisi voinut neuloa jo useita tuumia.
Onneksi kokoaikaa ei ole tarvinnut selvitellä solmuja. 10 pistettä sille joka arvaa mitä tästä pitäisi tulla.

Ilman tuota oksenteluefektiä tämä lanka voisi hyvinkin nousta suosikkilistani kärkeen.

Yllätys ja ostoksia

\o/

Voitin taannoin Sudranan blogiarvonnassa ja eilen miittiin tullessani minua odotti ihana yllätys: kauniin keväisen vihreitä alpakoita pienessä karsinassa <3 Alpakoiden alta löytyi vielä suklaatakin. En ole ennen kokeillutkaan Sandnesin Alpakkaa, joten siinäkin mielessä aivan nappipalkinto. Kiitos! Pari päivää sitten matkasin parin kanssaneulojan kanssa Tallinnaan, ja viime lauantain messuostosten värilinja jatkui:

Oikeasti oikeanpuolimmainen on enemmän violettia kuin kuva antaa ymmärtää. Vasen puolestaan ruskeaa. Ruskeaa on vain tuo ainokainen kerä mikä kuvassakin, violettia *köh* muutama lisää. Suunnitelma näille on jo tiedossa.


Koska mikään muu Alpakan väri ei tässä merkissä säväyttänyt, tai sitten käypää väriä oli liian vähän, päädyin toistamiseen violettiin. Kanssamatkaajat tosin hieman joutuivat vakuuttelemaan, että ei haittaa vaikka tämän ja merinon värit ovat aika samanlaiset. Etenkin tämän Alpakan violetti on lumoava. Tällekin on muuten suunnitelma. Suunnitelmathan aina oikeuttaa langanoston, right?
Parhaillaan puikoillani on vielä keltaista huivin muodossa, mutta kunhan saan sen valmiiksi, taitaa olla aika tarttua violettiin. Tai ehkäpä blogivoittooni..

Sukkaputki

Neuloinpa taas sukat, koska totesin että ohuissa palelee varpaat. Valitsin siis varastostani vihreää Gjestalin Sildreä, ja neuloin tuttua kielokuviota (omin modifikaatioineni), josta niin kovin pidän. En ymmärrä, miksi jotkut valittelevat sitä että pitää neuloa 5-7 s yhteen noissa kielon nypyissä. Sehän se siinä mallissa juuri hauskaa onkin ;)

Ohje: oma
Lanka: Gjestal Sildre, tummanvihreä (80 % villaa, 20 % polyamidia)
Puikot: 3.0 mm 80 cm bambuaddit

Omia jalkoja on vaikea kuvata, mutta vielä vaikeampaa on kuvata puseroa päällään. Yksi sellainenkin on valmistunut, mutta kuvia ei sattuneesta syystä vielä ole. Tyylikkäitä kuvia via vessanpeili olisi, mutta säästän teidät tältä valokuvataiteelta. Sen sijaan tässä jotain muuta viime päivien mukavia asioita:

Eilen

Lauantaina

Silkkivillaa. Tuo tumma lilan sävy lumosi minut totaalisesti. Kummallisinta tässä on se, ettei väri ole edes keltainen. (Keltainen vois kyllä olla kiva piriste tuon kanssa..) Joku huivi näistä tulee, kunhan ensin paijailen näitä jonkin aikaa, kuten myyjä kehotti tekemään.

Lisää lumoavia lankoja näytillä täällä. Tuolta kojulta nämäkin lähtivät mukaani.