Pages

Thursday, June 16, 2011

Hanna menee ompelulankaan

Muistan kuinka lapsena katselin usein mummoani ompelukoneen ääressä. Mummo oli haka ompelemaan. Mummolan vintti oli pullollaan hänen ompelemiaan mekkoja, äitini hääpuku mukaanlukien. Jo tuolloin ihmettelin, miten mummo oli taitonsa kartuttanut. Hänen kaavalehtensäkin taisivat olla saksaksi, eikä mummoni tietääkseni puhu saksaa. Nyt minä itse tavaan tumpeloille suunnattua ompeluopusta suomeksi, ja sekin vaikuttaa melko heprealta. Olen silti viimein päättänyt opetella ompelun jalon taidon ja seurailla tässä suhteessa mummoni jalanjäljissä. En enää tyydy taiteilemaan nuppineuloista kukkasia neulatyynyyn, kuten mummon luona.

En vieläkään täysin käsitä, mistä mummoni oppinsa ammensi. Kaiketi silkasta suomalaisesta sisusta ja maalaisjärjestä. Minä olen joutunut jo useasti turvautumaan ompelijaystäväni apuun. Hänen neuvoillaan (ja jämäkankaillaan) olen saanut aikaan pientä meikkipussia muistuttavan tuotoksen, Boxy Pouchin,

sekä jättimäisen (susiruman) apinakassin, johon mahtuisi kaiketi jonkin suurperheen viikon ruokaostokset,

sekä pienen olalla kannettavan kassin tilkuista.

Ja vaikkei se lähempää tarkastelua kestäisikään, silti kuva toiseltakin puolelta, hieman lähempää.

Ainakin suora ommel siis onnistuu - jotenkuten. Seuraava projekti olisi (muka) helppo laukku Amy Butlerin kirjasta Style Stitches, jonka hankin äskettäin. Kankaana tosin ikeasta hankittua puuvillaa, koska tällä kokemuksella ei vielä Butlerin omia kankaita ommella.. Toivottavasti vielä joskus ommellaan. Sillä naisella on aivan mieletön visuaalinen silmä.

Olen toki neulonutkin. Kukahan nuo 2 valmista työtä vaan viitsisi viimeistellä?

3 comments:

essi said...

Eiköhän sinunkin mummu ole oppinut virheiden kautta, muutama vino sauma on saattanut alkuaikoina syntyä :) Itse muistan ihmetelleeni kuinka minun mummu neuloi katsomatta neuleeseen ja ihan ulkomuistista, itse kerin vieressä lankoja palloiksi. Onneksi kehitystä on tapahtunut noista ajoista :)
Kannattaa rohkeasti kaivaa ompelukone esiin vaan, kyllä ne taidot siitä kehittyy!

Kaisa said...

Ompelukieli tuntuu neulojasta kyllä ihan heprealta... ne kaikki alavarat ja päärmeet ja muut tuntemattomat. Yleensä yrityksen ja erehdyksen kautta pääsee aika pitkälle.

Minäkin tilasin tuon amy butlerin kirjan. Ihania laukkuja, mutta vielä tarvitaan hieman rohkeutta ja seikkailumieltä että uskaltaa aloittaa kankaiden leikkaamisen.

hanna_h said...

essi, kiitos tsemppauksesta! Kyllä ompeluunkin taitaa jäädä helposti koukkuun :)

Kaisa: joo, tuntuu aikalailla uuden kielen opettelulta. Minä rohkenin leikata kankaat kirjan ensimmäiseen laukkuun. Nyt laukun ulkokuori on valmis ja näyttääkin jopa siltä, miltä kaiketi pitäisikin. Tukikankaita en tosin käyttänyt, koska en ole vielä perehtynyt niihin. Ikean sisustuskangas on kuitenkin sen verran jämäkkää, että se saa riittää tähän harjotusprojektiin :)