Seuraa vain vähän uutta ja runsaasti vanhaa neuleasiaa sisältävä postaus.
Vuosi alkoi pienen karvapallon viikon mittaisella vierailulla. Pikkukissan kanssa vietetty viikko oli vuoden ehdotonta parhaimmistoa, kaatumisestani ja häntäluun satuttamisesta huolimatta.
Ennen
Toisaalta sama kissa on vuoden mittaan koetellut kärsivällisyyteni rajoja syödessään muutamana yönä varpaitani, katkottuaan kännykänlaturini ja järsittyään bambupuikkojani.. Olemalla söpö saa paljon anteeksi.Jälkeen
Ja hyvähän ne puikotkin on joskus uusia.
Keväällä tein innostavinta (sivuaine)opinnäytetyötä koskaan. Opin huimasti. Jäin haaveilemaan Adoben Creative Suite -ohjelmistosta, digijärkkäristä ja uusien Village-numeroiden tekemisestä. Ja tietysti kaipaamaan muita omat lehtensä tehneitä opintotovereita.
Kesä oli kuuma. Uuden ompelukoneen kanssa työskentely oli neulontaa viileämpää. Ikea oli erilainen ompelijan silmin. Amy Butler tarjosi inspiraatiota.
Syyskuussa ylitin itseni sinnikkyyden suhteen. Kissansilmähuivi vaati enemmän kärsivällisyyttä, kuin mikään aiemmin neulomani. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.
Samassa kuussa huovutin ensimmäistä kertaa jotain, mihin oikeasti saattoi olla tyytyväinen. Huopuvan asian heittäminen pesukoneeseen on mielestäni aina jännittävää. Etenkin sellaisen asian, jonka pitäisi mahtua päälle tai jalkaan.
Vuoden vaikeimman päivän tittelin saa mummuni hautajaispäivä lokakuussa. Sitä varten neuloin Dropsin Kid-Silkistä Seascape-huivin. Pörröiseen mutta pehmeään mohairsilkkiin kääriytyminen tuntui surun keskellä turvalliselta. En blogannut huivista aiemmin, koska en vain pystynyt. Vaikka hautajaisissa poismenon lopullisuus iskikin tajuntaan, en silti vieläkään aina muista, että mummulle ei esim. voi enää lähettää joulukorttia.
Keväällä tein innostavinta (sivuaine)opinnäytetyötä koskaan. Opin huimasti. Jäin haaveilemaan Adoben Creative Suite -ohjelmistosta, digijärkkäristä ja uusien Village-numeroiden tekemisestä. Ja tietysti kaipaamaan muita omat lehtensä tehneitä opintotovereita.
Kesä oli kuuma. Uuden ompelukoneen kanssa työskentely oli neulontaa viileämpää. Ikea oli erilainen ompelijan silmin. Amy Butler tarjosi inspiraatiota.
Syyskuussa ylitin itseni sinnikkyyden suhteen. Kissansilmähuivi vaati enemmän kärsivällisyyttä, kuin mikään aiemmin neulomani. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.
Samassa kuussa huovutin ensimmäistä kertaa jotain, mihin oikeasti saattoi olla tyytyväinen. Huopuvan asian heittäminen pesukoneeseen on mielestäni aina jännittävää. Etenkin sellaisen asian, jonka pitäisi mahtua päälle tai jalkaan.
Vuoden vaikeimman päivän tittelin saa mummuni hautajaispäivä lokakuussa. Sitä varten neuloin Dropsin Kid-Silkistä Seascape-huivin. Pörröiseen mutta pehmeään mohairsilkkiin kääriytyminen tuntui surun keskellä turvalliselta. En blogannut huivista aiemmin, koska en vain pystynyt. Vaikka hautajaisissa poismenon lopullisuus iskikin tajuntaan, en silti vieläkään aina muista, että mummulle ei esim. voi enää lähettää joulukorttia.
Ohje: Seascape (Knitty, kesä 08)
Lanka: Garnstudio Kid Silk (3 kerää mustaa)
Puikot: 3.5 mm (muistaakseni)
Muuta: glow in the dark -helmiä
Vuoteen mahtui myös kuusi ohjetta Ullaan. Joka numerossa esiteltiin myös suomalaisia neulesuunnittelijoita: Kristel Nyberg, Heidi Lindroos a.k.a. Adelheid sekä Suvi Simola. Näistä ensimmäiseltä ja viimeiseltä ilmestyi vuonna 2011 myös uudet neulekirjat: Kristel Nyberg ja Johanna Koski laittoivat Pitsit puikoille. Suvi Simolalta ja Mari Muinoselta Kaikki lähti lapasesta. Suomen neulekirjallisuudella tuntuu menevän melko hyvin, toivottavasti jatkossakin.
Uuden vuoden lupaukseni on mennä lankaan taas ensi vuonna. Valmistuneita töitä on jo pari kappaletta odottamassa kuvaamista.
Käsityörikasta uutta vuotta 2012!
P.S., jos olet Suomen verkkoneuleyhdistyksen jäsen, olethan huomannut jäsensivuilla olevan jouluyllätyksen?
Lanka: Garnstudio Kid Silk (3 kerää mustaa)
Puikot: 3.5 mm (muistaakseni)
Muuta: glow in the dark -helmiä
Vuoteen mahtui myös kuusi ohjetta Ullaan. Joka numerossa esiteltiin myös suomalaisia neulesuunnittelijoita: Kristel Nyberg, Heidi Lindroos a.k.a. Adelheid sekä Suvi Simola. Näistä ensimmäiseltä ja viimeiseltä ilmestyi vuonna 2011 myös uudet neulekirjat: Kristel Nyberg ja Johanna Koski laittoivat Pitsit puikoille. Suvi Simolalta ja Mari Muinoselta Kaikki lähti lapasesta. Suomen neulekirjallisuudella tuntuu menevän melko hyvin, toivottavasti jatkossakin.
Uuden vuoden lupaukseni on mennä lankaan taas ensi vuonna. Valmistuneita töitä on jo pari kappaletta odottamassa kuvaamista.
Käsityörikasta uutta vuotta 2012!
P.S., jos olet Suomen verkkoneuleyhdistyksen jäsen, olethan huomannut jäsensivuilla olevan jouluyllätyksen?
3 comments:
Paljon on mahtunut vuoteen. Kiitos kuluneesta vuodesta. Blogissasi on aina kiva piipahtaa. Ihanaa Alkavaa Vuotta Sinulle
Annoin sulle blogipalkinnon. Käy hakemassa mun blogista jos haluat :).
Mmmm, rusinat pullasta :)
Post a Comment