Huvin ja urheilun vuoksi

Moni neuloja varmasti muistaa vielä viime kesän Lontoon olympialaiset ja samaan aikaan järjestetyt Ravellenic Games:it. Osallistuin jälkimmäisiin melko kunnianhimoisella projektilla, Heere Be Dragonella, joka ei lopulta valmistunut ajoissa. Lähellä oli, mutta en millään olisi saanut huivia viimeistelyä myöten valmiiksi kisojen aikana. Niinpä huivi jäi pingottamattomana lojumaan kaapin perukoille peräti vuodeksi!

Jos käsiongelmistani haluaa löytää jotain hyvää, niin sellaisena voi pitää vaikkapa lisääntynyttä kiinnostusta viimeistelemättömiin töihin. Siksi kaivoin kisatyöni kaapista, pingotin ja päättelin sen. Kuvatakin yritin, mutta mokoma lohikäärme inhosi kameraa. Ensin yritin ripustaa sen vaaleita verhoja vasten ikkunaan..

..sitten lattialle valkoisen lakanan päälle..

..ja lopulta yritin piristää lohista ulkoiluttamalla sitä maalaismaisemissa.

Lanka: teetee Elegant

Puikot: muistaakseni 2,5 mm
Projekti myös Ravelryssä

Kuvat eivät tee oikeutta tälle mielettömälle huiviohjeelle. Omaan toteutukseenikin olen melko tyytyväinen. Se vaatisi käyttäjältään juhlatamineita, eikä juuri saunasta pöllähtänyttä landelookia (eikä etenkään converseja ja farkkuja, kuten voimme Pörrön blogista oppia).

Huivi on kuitenkin valmis, ja tuntuu todella hyvältä saada viimeisteltyä jokin neuleprojekti, kun ei ole voinut neuloa käsivaivojen takia aikoihin. Olenkin miettinyt, miten urheilijat psyykkaavat itsensä selviämään loukkaantumisista. Fyysinen kipu tuskin vetää vertoja sille, miltä turhautuminen ja **tutus pääkopassa tuntuu.

Jatkan fyssarin ohjeilla käsivarren vahvistamista. Ehkä ensi kuussa saan jo vapauttavan tuomion neulontakiellostani.